Luoja, että olin aamulla tyytyväinen mun painonlaskuun. Tulin valitettavasti tähän systerille, nyt huomaan pystynkö hallitsemaan itteeni houkutuksien lähellä vai en ja mä aion pystyä. Mä tiedän sen, että kyllä pystyn jos vaan oikeasti haluan enemmän laihtua ku lihota. Tällä hetkellä kyllä haluan enemmän kun mitään muuta tässä maailmassa, niin päästä Andersonin luokse, halata vaan sitä ja päästää kaiken tän paskan ulos, mutku en uskalla senkään kanssa sitä tehdä kun se alkaa aina vaan kuulustelemaan mikä on ja mitä on tapahtunut. Se ei ymmärrä et ihmisellä voi olla paha olo vaikkei just sillä sekunilla oliskaan tapahtunut mitään pahaa. Joskus oikeesti toivon et se vois vaan olla ja pitää kiinni, mut se ei osaa sitä, ei yksinkertasesti osaa. Joskus olis ihanaa jos se vois vaan olla hiljaa, kuunnella, pitää kiinni, alottamatta raivoamista mun ongelmistani ja siitä miten mun pitäis vaan unohtaa ja jatkaa. Miehet.
Viimekskin kun olin siellä, se kiersi kädet mun kaulan ympärille ja oon kertonut sille monta kertaa sillon ku alettiin seurustelee, että mun eksä on kuristanut mua enkä pidä siitä että mun kaulan ympärille laitetaan käsiä. Sillon se sano, ettei koskaan vois tehdä sitä ja muistaa olla varoavainen asian kanssa, mut viimeks se vaan alko jälleen huutamaan
”KOITA NYT JO PÄÄSTÄ YLI SIITÄ”
Ei se ole niin saatanan helppoa.
Systerikin alko taas valittaa siitä kun en syö. Ehkä mun ei tosiaankaan kannattais tulla tänne, tai ylipäätänsä mihinkään. Olla vaan kotona mun asiani kanssa ja tehdä sitä mitä pystyn, eli just tätä. Onneks sain kunnon lenkin siinä ku kävin systerin kanssa kaupassa ja toi lumihanki viel vaikeutti hieman kävelyy, jos ois kuluttanu vähän enemmän. Tänään en oo syöny mitään, enkä syökkään. Eilen söin 20g raejuustoa ja ahdistaa jopa se.
Tän päivän kalorisaldo tulee energiajuomista ja kahvista. Yhteensä noin 20 sanoisinko.
Taidan mennä vaikka pelaa hetkeks, luultavasti kirjotan vielä illalla…
-Spieluhr-
