On tätä jo odotettukin. Ihana olla täällä taas, ainut mikä piinaa on toi hemmetin syömishäiriö. Anderson ei osaa reagoida siihen muulla kun huutamalla ja se ei paranna asiaa yhtään sen enempää verrattuna siihen missä jamassa se on jo, mut no joo, elämä on, kai. En oo nukkunu kunnolla kohta viikkoon ja sen kyllä huomaa ku alkaa hallujakin näkee jo… Joo en jaksa ees kirjottaa enää. Taidan yrittää mennä nukkumaan. Ötyi kaikille lepposille leppiksille.
– Spieluhr
