Ottaa päähän ja rajusti. Mun laihdutusunelmat on nyt jossain kaivossa ku vittu ei SAA MUKA LAIHDUTTAA TÄLLÄ SYDÄMELLÄ. Voi vittu sanon minä. Ainut asia missä ehkä joskus voisin olla täydellinen niin ei sitäkään saa enään tehdä, miks vitussa multa viedään tollaset asiat missä oon edes suht koht hyvä?! Vittu mä en vaan todellakaan tajua mikä vitun ongelma siinäkin on jos MÄ haluan laihduttaa ja aionkin, jossain vaiheessa tehdä sen, viimeistään kun pääsen himaan missei vittu ketään pysty mua tarkkailemaan tai vahtimaan mitä teen PERKELE! Ku joudun takasi himaa mä en vittu tasan laske enää ikinä ketään mun ovesta sisään vahtaamaan mun jääkaappia tai mun painoa tai vinkumaan siitä et pitäis lähtee syömään ku näytän etten syö mitään tms vitun paskaa. Antaisivat ihmisen tehä rauhassa ihan mitä huvittaa, ei se varmaan niitten elämästä oo kauheesti pois jos mä haluan laihduttaa tai kontrolloida elämääni tällä tavalla. Jättäisivät mut asian kanssa jo rauhaan kun ei niille kuulu pätkääkään.
No joo ehkä mä ajattelen sinällänsä itsekkäästi, kyllä se sinällänsä kuuluu muille, mut toisaalta taas ei. Ihan oma ongelma se on jonka kanssa mä tappelen itse, ei ne muut siitä kärsi, ainakaan samalla tavalla kun minä. No, mut en voi muiden ajatusmaailmalle mitään niinkun nekään ei voi mun pään sisällä oleviin asioihin vaikuttaa vittuakaan ja siitä ei pääse yli eikä ympäri, asia nyt vaan on niin.
Ehkä eniten mua ottaa täs sydäri hässäkäs se päähän, etten voi laihduttaa, joten en voi kontrolloida itteeni enkä elämääni omasta mielestäni millään tavalla. Tulee jotenkin helvetin saamaton olo kun ei pysty mihinkään. Tää läskikasa jaksanut kaupungillakaan liikkua juuri mihinkään kun on ihan lääkepöhnässä koko ajan. Sydän hakkaa heti kilsan kävelyn jälkeen aivan liian kovaa, vittu mitä täs nyt sit pitäis tehä. En pysty ilman laihduttamista olemaan laiha ja kaunis, en myöskään kontrolloimaan itteeni saatika sitten koko elämääni. No joo tää nyt ei pidä paikkansa, mut musta tuntuu et mulla ei oo laihduttamisen jälkeen mitään, mä tiedän, että on, mut tuntuu vaan siltä ettei oo. Kaikki kontrolli mun elämästä häviää mun laihdutuksen myötä. Ihan kaikki, voi vittujen kevät sanon vaan….
Frendit on huolissaan mun sydämestä ja niin mäkin osittain, mut omalta osalta mua edelleenkin kiinnostaa vaan ja ainoastaan se et saan laihduttaaa, kontrolloida itteeni ja olla laiha ja kaunis. Jos en voi olla laiha, saatika sitten laihduttaa niin en myöskään voi olla onnellinen. Tosin tossa yks päivä Tiian kans puhuttiin et mitäs sitte kun on sairaalas taas laihdutuksen takia ja kun on omassa tavotteessaan, tulee aina vaan se ”yks kilo vielä”- fiilis, mut silti haluun laihduttaa ja elää elämääni niinkun haluun. Kai mä nyt saan oman elämäni edes elää niinkun haluun vai?
Oon vitun huolissani Tiiastaki….
Mä taidan mennä röökille täältä ruoan hajusta. Mä en kestä itteeni, mä en niin kestä. Mä vedän itteni kohta narun jatkoks. MÄ EN HALUA OLLA LÄSKI, LÄSKIYS VIE MULTA KAIKEN.
Nägymo.
