Raivo muuttu itkuks.
Anderson soitti taas ”ei voida tänäänkään jutella, KOSKA TÄÄLLÄ ON MYRSKY”
MIKÄ VITUN MYRSKY?!?!
Mä en oikeesti tällä hetkellä vaan pysty luottaa siihen, noi sen syyt tuntuu niin paskoilta tekosyiltä ettei oo parempia keksitty. Ja taas tuli kaikenmaailman
”Kai sä uskot mua, ei se ole mun vika, usko nyt mua”
Tällä hetkellä nuo Enriquen little girl sanat uppoo aika hyvin
”Little girl, doesn’t have much,
She walks whit the smile,
But she cries in the night,
Just try to hold on,
No one can hear her,
She’s all alone,
This little girl,
Closes her eyes,
All that she wants,
Is someone to love”
Herranjumala että muhun sattuu. Tuntuu, että joku repis mun sydämen irti ja jättäis vaan kuolemaan. Tiedän, että tää on tällä hetkellä pelkkää angstitekstiä, mut jos ei kiinnosta lukea niin ei toki ole pakko. Tuntuu ettei se ihminen välitä taaskaan paskaakaan miltä musta tuntuu ja että se kusettaa mua aivan 6-0.
Ainut mitä haluan, se että se olis rehellinen mulle. Jos ei halua olla, sanois sen, eikä satuttais. Se ero sattuis ja sattuis aivan helvetisi. En itseasias oo varma selviäisinkö siitä ees, mut ainaki se olis parempi ku tällä tavalla satuttaminen ja tää epätietosuus. Mä niin joskus kadun sitä et oon ikinä tutustunu siihen. Kadun sitä joskus niin paljon…
Mä koitan mennä suihkuun ja nukkumaan, huomen ois onneks kurssi et näkis edes Jansun <3
-AngstSpieluhr-
